Maksalla on yli 500 tehtävää, joten emme voi ihan kaikkia tässä käydä läpi, vaikka koitan koostaa hyvän yleiskuvan sen tehtävistä. Ilman toimivaa maksaa ei kuitenkaan voi edes teoriassa tulla toimeen.
Yleisellä tasolla maksa on tärkeä muiden elinten, kuten aivojen, munuaisten ja lihasten toiminnalle sen suorittamien tehtävien vuoksi; Maksa muokkaa ja jalostaa ruoansulatuksen tuomat eri aineet elimistölle sopivaaan muotoon, ja osallistuu myös aineenvaihdunnan säätelyyn, huolehtii veren hyytymisjärjestelmästä ja osallistuu elimistön immuunipuolustukseen tautien ehkäisyssä, varastoi tärkeitä hivenaineita ja vitamiineja sekä osallistuu elimistön energiatalouden säätelyyn esimerkiksi ohjaamalla energian varastointia ja käyttöönottoa, hajottaa lääkeaineita, alkoholia ja muita elimistölle vieraita aineita.
Kuten mainittu, maksalla on keskeinen merkitys aineenvaihdunnassa, mm. sappinesteen muodostamisen vuoksi ja siksi että se käsittelee omalta osaltaan verensokeria, ravintoaineita sekä rasvoja , eli hieman tarkemmin kuvailtuna:
- Maksa käsittelee imeytyneitä ravintoaineita ja vitamiineja, sekä varastoi ja muokkaa niitä elimistön tarpeita vastaavaksi.
- Maksa tuottaa valtaosan ihmisen valkuaisaineista, eli maksa tuottaa proteiineja ja muita aineita, jotka edistävät vammojen paranemista.
- Maksa on hyvin oleellisena osana rasva-aineenvaihduntaa ja sen osuus elimistön kolesterolitasapainon säätelyssä on keskeinen.
- Maksa säätelee ja vapauttaa glukoosia (sokereita/hiilihydraatteja). Maksan osuus veren sokeripitoisuuden säätelyssä on myös keskeinen.
- Maksa erittää sappea, jossa on ruuansulatuksen kannalta monia tärkeitä aineita.
- Maksa vastaa myös veren hyytymistekijöiden tuottamisesta ja osallistuu usean hormonin tuotantoon ja säätelyyn.
Maksan sijainti ja tehtävät
Maksa on ruoansulatuselimistöön kuuluva ruoansulatusrauhanen ja elimistön suurin rauhanen, joka painaa noin 1,5 kg, elävässä kehossa vieläkin enemmän veren takia. Maksa sijaitsee kylkiluiden suojassa ala-oikealla pallean alla. Kuvassa alapuolella maksa näkyy tummimpana osana, punaruskeana väriltään.
Maksa on puhdistava elin, mutta sillä on monia muitakin tehtäviä: Se säätelee verensokeria ja proteiineja, muuttaa rasvojen hajoamistuotteita elimistölle sopiviksi, valmistaa sappinestettä, hajottaa hormoneja ja varastoi glykogeenia (sokeria), verta, vitamiineja ja rautaa.
Maksa varastoi raskasmetalleja. Se neutraloi (eli tekee vaarattomaksi) bakteereja ja myrkkyjä, kuten nikotiinia ja alkoholia, jonka vuoksi on helppo ymmärtää miksi tupakointi vahingoittaa maksaa vähintään saman verran kuin alkoholin käyttö, yhdistettynä vielä enemmän. Sikiöllä maksa toimii verisoluja muodostavana elimenä.
Maksan toiminta
Myrkkyjen käsittely
Maksassa tapahtuu fagosytoosia, eli solusyöntiä, joka on mm. immunijärjestelmän solujen tapa tuhota vieraita (haitallisia) kappaleita. Maksassa tapahtuu myös vieraiden molekyylien detoksifikaatiota, eli eri kemikaalien muuntamista myrkyttömämmäksi. Tässä yhteydessä on hyvä pysähtyä pohtimaan hetkeksi mitä nämä kemikaalit ovat.
Kemikaalit jotka saamme kehoomme, koostuvat erittäin monipuolisista lähteistä. Osittain hengitämme niitä ilmasta jossa oleskelemme ja tupakoidessamme (tai hengittäessämme tupakansavua muutoin) saamme valtavan määrän muitakin kemikaaleja kehoomme kuin nikotiinia hengityksen kautta. Syömme lääkkeitä jotka tuovat runsaasti kemikaaleja maksan hajotettavaksi, vaikka ne olisivat muutoin meille hyödyllisiä. Samoin saamme ruoan kautta mitä moninaisempia aineita kehoomme, esimerkiksi torjunta-ainejäämiä, väri-, maku ja säilöntäaineita sekä ruoassa luonnollisesti sisältämiä yhdisteitä jotka ovat meille haitallisia (esimerkiksi viljan sisältämät antiravinteet) Toisaalta saamme niitä ihokontaktin kautta, eli vaatteista, kosmetiikasta, puhdistusaineista jne. Ihon kautta altistumme ehkä jopa eniten kemikaaleille.
Detoksifikaation jälkeen maksa erittää neutraloidun aineen sappeen, josta se kulkeutuu sappinesteen mukana suoleen ja sen kautta ulosteen mukana ulos. Aminohappojen (proteiinien) typpiosasta maksa valmistaa virtsa-ainetta.
Glukoosin käsittely
Puhdistustoimenpiteiden lisäksi maksa muokkaa ravintoaineita. Yksi tähän liittyvä toiminto on se, että se pyrkii pitämään meidän verensokerin vakaana.
Se muuttaa glukoosia (sokeria) glykogeeniksi ja varastoi sen itseensä. Tarpeen vaatiessa, eli jos ollaan syömättä taikka hiilihydraatteja saadaan erittäin rajoitetusti, maksan glykogeenivarastosta vapautetaan glukoosia verenkiertoon. Päinvastaisessa tilanteessa, jossa sokeria on runsaasti ja glukoosin saanti jatkuu maksan glykogeenivaraston täytyttyä, maksa ryhtyy valmistamaan glukoosista rasvahappoja, eli säilöö energian rasvana.
Maksa on tuhattaituri ja osaa myös muuntaa aminohappoja (proteiinin osia) sekä rasvaa glukoosiksi, mikäli tarve näin vaatii.
Ravintoaineiden käsittely
Maksa reagoi myös tiettyjen muiden aineiden puutteeseen.
Tarvitsemme ravinnosta kehon rakenneaineiksi erilaisia aminohappoja. Tiettyjä aminohappoja keho ei pysty tuottamaan itse, vaan ne on saatava ravinnosta, mutta monen aminohapon osalta maksa kykenee syntetisoimaan ravinnosta puuttumaan jääneitä aminohappoja, eli muuntamaan toisista aineista puuttuvia aminohappoja.
Mikäli maksa ei toimi, iho muuttuu keltaiseksi, koska maksa ei pysty poistamaan verestä bilirubiinia. Tämä on myös mekanismi joka aiheuttaa vastasyntyneiden keltaisuuden jota valvotaan ja mitataan vastasyntyneiltä.
Maksa toimii sikiöllä punasolujen valmistuspaikkana ja aikuisella verivarastona. Lisäksi maksa varastoi rautaa sekä A- ja B12 -vitamiineja. Hepsidiini on maksan tuottama ja erittämä raudan säätelyn avainhormoni, joka varmistaa raudan imeytymisen suolesta verenkiertoon ja kulkeutumisen kudosten tarpeisiin.
Maksa on elimistä vikkelin ja taitavin korjaamaan itseään ja pystyy toimimaan kohtalaisella teholla, vaikka vain pieni osa siitä olisi kunnossa. Tästä syystä maksan toiminnan häiriöt eivät näy kovin helposti verikokeissa, vaan veriarvojen heikkeneminen maksan toiminnan häiriöissä näkyy vasta kun tilanne on jo edennyt erittäin pitkälle.
Sapen muodostus
Maksasolut muodostavat sappea, joka kulkeutuu sappirakkoon varastoon. Sappirakosta sappi kulkeutuu tarvittaessa ohutsuolen alkupäähän eli pohjukaissuoleen jossa se hajottaa syötyä ruokaa, jotta ravintoaineet voivat imeytyä elimistöön.
Kolesterolista muodostuneet sappihappojen suolat muodostavat sapen aktiivisen osan. (Tämä on yksi syy monista, miksi kolesterolia ei kannata yrittää poistaa ruokavaliosta!)
Sappihappojen suolat muodostavat suolessa ravinnon rasvan kanssa kolloidin, joka mahdollistaa haiman erittämän vesiliukoisen lipaasientsyymin toiminnan rasvojen pilkkoutumisessa. Sappihappojen suolat mahdollistavat siis rasvan pilkkoutumisen, vaikka varsinainen entsyymi joka pilkkomisen hoitaa on haiman tuottama.
Mikäli sappinestettä ei ole riittävästi, ruoka ei sula kunnolla ja uloste muuttuu vaaleaksi, muun muassa siitä syystä, että rasvoja ei saada pilkottua. Kuten edellä on mainittu, sappeen kulkeutuvat myös muun muassa käsitellyt myrkylliset aineet, joista esimerkiksi bilirubiinidiglukuronihappo antaa ulosteelle sen ominaisen värin. Tämän puuttuminen yhdistettynä huonosti pilkottujen rasvojen kanssa johtaa ulosteen hyvin vaaleaan, ääritapauksessa jopa valkoiseen väriin.
Maksa- ja munuaisliitolla on hauska sivusto maksasta: Mahtimaksa
Tässä ensimmäinen osuus, seuraavassa osassa paneudumme kiinalaisen lääketieteen näkemykseen Maksasta! Saat ilmoituksen sähköpostiisi kun osa on julkaistu.
Loitsija 